Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Teatteri ja Tanssi

23.2.2026 15:18 ・ Päivitetty: 23.2.2026 15:00

Arvio: Lillanin Status Quo haluaa herätellä eriarvoisuuteen

Kasper Darlkarl
Peter Kanerva ja Alexander Wendelin biletunnelmissa näytelmässä Status Quo.

Maja Zaden kirjoittaman näytelmän teemat tuntuvat jo moneen kertaan pureskelluilta.

Minna Tawast

Jakob Höglund on saanut Suomessa kiitosta erityisesti musikaali- ja musiikkiteatteri-ohjaajana. Valmistumista seuraavan Ruotsin kauden jälkeen hän on ohjannut ahkerasti eri puolilla Suomea ja toiminut vuodesta 2019 Lilla Teaternin taiteellisena johtajana. Nyt Höglund on palaamassa Tukholmaan, ja Lillanissa nähtävä Status Quo on hänen viimeinen ohjauksensa ennen sitä.

Latinankielinen ‘status quo’ on yleistynyt tarkoittamaan ‘vallitsevaa tilaa’.

Mustaksi komediaksi määritellyssä esityksessä tämä tila halutaan kääntää toisin päin: naiset ovat vallassa, miehet alisteisessa asemassa. Arjessa esityksen naiset kohdistavat miehiin jatkuvasti väheksyntää, naureskelua ja seksismiä. Lähinnä työelämää kuvaavien kohtausten on tarkoitus kertoa, mitä se tekijöiden mielestä tarkoittaa.

Status Quon limittäin kulkevat kolme eri tarinaa näyttävät nuoren miehen työhaastatteluissa ja työuransa alussa. Tilanteet ja asenteet eivät juuri toisistaan poikkea kiinteistönvälitysfirmassa, apteekissa ja teatterissa, joskin nuori näyttelijä on erityisen haavoittuva taiteen vaatimuksiksi verhotun vallankäytön edessä. Kaikilla miehillä on sama nimi Mikael; he ovat yhdessä kaikki miehet. Asetelma on kutkuttava, mutta panokset jäävät piippuun.

Visuaalisesti tyylikäs ja nokkela sekä tyylilajissaan pysyttelevä esitys jää näytelmätekstin vuoksi otsikkotason analyysiksi yhdestä epätasa-arvon osa-alueesta, työelämän arjesta. Saattaa olla, että reippaampi kallistuminen absurdiin olisi tuonut tulkintaan terää, mutta viestiä se ei olisi kirkastanut tai syventänyt.

TEATTERI
Lilla Teater
Maja Zade: Status Quo

Käännös Gunilla Hemming – Ohjaus Jakob Höglund – Dramaturgi Henna Piirto – Skenografia, puvut ja nuket Heini Maaranen – Äänet Ainu Palmu – Videot Katinka Ebbe – Rooleissa Alexander Wendelin, Alexandra Gustafsson, Vuokko Hovatta, Peter Kanerva, Pia Runnakko ja Joachim Wigelius

ALEXANDER WENDELIN tulkitsee taitavasti kaikkia kolmea Mikaelia, kilttiä apteekkiharjoittelijaa, toimiston hengen pikkuhiljaa käsittävää kiinteistönvälittäjää sekä itseäänkin pettävää ja ulkomuotoaan hyödyntävää nuorta näyttelijää. Yhteistä Mikaeleille on, että kaikki tietenkin tarvitsevat töitä ja yrittävät siksi selvitä toksisessa ilmapiirissä.

Mikaelin erilaisina työtovereina ja junttimuijan puolisona Joachim Wigelius muuntautuu moneen. Toista toveria ja bilekaveria tulkitsee Peter Kanerva. Työpaikkojen pikkupomoina, vaativina vaimoina ja teatterin itsetyytyväisenä henkilökuntana nähdään Pia Runnakko, Alexandra Gustafsson ja Vuokko Hovatta.

Esityksen miehiä ei ole ohjattu tyypillisillä naishahmoja korostavilla ominaisuuksilla. He ovat tavallisia nykymiehiä. Naishahmoissa taas on huumoriesityksille tyypillisiä miehisiä merkkejä, matalaa komentoääntä, takakenoa, hymyttömyyttä. Sekä naiset että miehet on puettu samantyylisiin musta-harmaisiin pukuihin. Mihin nämä hahmot osoittavat? Kertovatko he vallankäytöstä jotain uutta tai olennaista?

Nukeilla ja pienillä kalusteilla luodaan Lillanin pienelle näyttämölle näppärästi useita tiloja ja tilanteita, joihin olisi muuten tarvittu näyttämönvaihdos. Samalla ne etäännyttävät tarinaa yleiseksi. Heini Maarasen musta, erikokoisia sermejä hyödyntävä skenografia on oivallinen ja mahdollistaa Höglundin taitavan näyttämön käytön nukkeineen ja tanssahteluineen.

SEITSEMÄSSÄ VUODESSA ehtii kulttuurisessa ja sosiaalisessa ilmastossa tapahtua paljon sellaista, mikä vaikuttaa taideteoksen vastaanottoon. Ei ehkä kuitenkaan niin paljon, että uskoisin ruotsalais-saksalaisen Maja Zaden kirjoittaman Status Quon tuntuneen kovin tuoreelta tai oivaltavalta edes Berliinissä nähdyn ensi-iltansa aikoihin vuonna 2019.

Monet kipupisteet länsimaisen naisten asemassa ovat niin monesti ja monessa yhteydessä myllytettyjä, ettei liene kenellekään uutinen, että miehistä valta-asemaa käytetään hyväksi niin työelämässä kuin kotonakin. Pelkästään tähän tosiseikkaan Zaden teksti kuitenkin nojaa.

Yhtenä esityksen ongelmana voi pitää sitäkin, ettei esillä oleviin vallan väärinkäytön tilainteisiin ole “käännettyinäkään” vaikea samastua. Naiset todellakin tekevät tätä myös. Länsimaissa naisten ja miesten välisen epätasa-arvon erot, syyt ja seuraukset ovat monimutkaisempia ja syvemmällä valtarakenteissa. Niiden luonteen paljastaminen ja purku vaatisi kovempaa käsittelyä.

Psykologisella syventämisellä kaikille tutuista tilanteista voisi tulla erityisiä, puhuttelevia, mutta siihen ei teksti tarjoa välineitä.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU